Jatkoa Rainer Fribergin muisteluun

"1950-luvulla tunnettiin Vuosaaren omakotialue "Lindholmin lenkkinä". Lokitien alue tunnettiin myös nimellä "Pelto". Alue käsittää nykyisen Lokitie-Keulatie-Peräsintie -alueen omakotialueen ja sen keskelle jäävän puistoalueen. "Lindholmin lenkki" nimitys tuli siitä, että tämän hiekkatielenkin varrella asui kolme Lindholmia. Nykyisen Keulan lastentarhaa vastapäätä asuivat veljekset, joita kutsuttiin "Pikku-Kippariksi", Bjarne ja "Iso-Kippariksi", Erik. Kolmas Lindholm, Axel, jota kutsuttiin myös "Kartanon Lindholmiksi" asui ns. Söderholmin mutkassa, nykyisen Keulatien ja Venemestarintien risteyksessä. Söderholmin mutka oli saanut nimensä siitä, kun ko. kulmatontilla asui metsänvartija Söderholm ja hänen poikansa perhe autoilija Söderholm. "Kipparit" olivat saaneet nimensä siitä, kun olivat ennen kuorma-autoilijoiksi ryhtymistään kuljettaneet jaalallaan hiekkaa Sasekan tehtaalle Porvoon alueelta. Sittemmin "Iso-Kippari" ryhtyi taksiyrittäjäksi.

"Pellon" alueella asuneet lapset ja nuoriso perustivat epävirallisen urheiluseuran "Pellon ponnistajat". Harjoittelu ja leikkimielinen kilpailu tapahtui "Vilholan" leikkikentän, nykyisen Airoparintien ja Lokitien väliin jääneellä alueella, joka rajoittui Fribergin ja Palomäen tontteihin. Siis nykyisen Lokitie 9:n ja 11:sta pohjoispuolelle. Samalla alueella poltettiin myös useana vuonna juhannuskokkoa.

Mainittakoon, että rastilalaisilla oli oma urheiluseuransa, Rastböle Idrots Förening, RIF, joka järjesti kilpailuja oman alueen lapsille ja nuorisolle. Yhteistä tekemistä ei näillä "seuroilla" ollut.

"Lindholmin lenkin" sisäpuolelle jäävää aluetta kutsuttiin "Viidakoksi". Alue on suurin piirtein nykyinen Keulapuisto. Nimensä alue sai siitä, kun entisillä pelloilla ja varsinkin ojien pientareilla kasvoi tiheässä pitkiä ohutrunkoisia koivuja. Me pojanviikarit vietimme siellä aikaa "flengaillen". So. kiipesimme niin korkealle ohueen koivuun kuin koivu vain kesti, sitten alkoi heijaus. Heiluimme korkealla koivussa useiden metrien kaaressa. Koivut kestivät painomme. Rakensimme myös risumajoja "Viidakkoon".

Täällä sisäalueella sijaitsi myös ns. "Landströmin lato". Lato oli saanut nimensä naapuritontilla asuvista Landströmeistä. Paikalliset ruotsalaiset martat järjestivät siellä kesäjuhlia vanhanajan tyyliin: aluksi ohjelmaa ja sitten tanssia. Aina oli elävä orkesteri. Bosse ja Robertkin olivat tanssittamassa sekä Nalle Lindströmin orkesteri. Joskus syntyi pientä tappelunnujakkaa Vartiokylän nuorten tullessa meidän kylän apajille. Järjestysmiehillä riitti puuhaa. Myöhemmin 60-luvulla tämä lato siirtyi Sasekan säkkitavaran varastoksi. Ladossa mm. säilytettiin Borax-nimistä ainetta, jota tarvittiin siporexin tekoon. Lienee myrkyksi tänäpäivänä luettava aine."

"Tuohon aikaan oli yleistä, että taloissa oli muitakin kotieläimiä kuin kissoja tai koiria. Meillä otettiin pässi 50-luvun lopulla kesäksi. Se kesyyntyi ja oli kuin perheen koira. Kun kiersimme "Lindholmin lenkkiä" oli Ossi-pässi vapaana mukana. Kun se jäi jonkin ojan pientareelta syömään herkullisia pajunoksia, me jatkoimme matkaa. Vähän ajan kuluttua kuului surkean kova määkäisy ja niin Ossi lähti juoksemaan peräämme. Joku meistä aina pyllisti ja siihen takapuoleen se Ossi pukkasi.

Meillä oli myös kaneja ja Nökö-sika. Aluksi oli kaneja kaksi. Sitten saimme lahjaksi vanhan sirkuskanin, Eufridiken, jonka piti olla niin vanha, ettei pikkukaneja enää tule. Vaan kuinkas kävikään, ei mennyt aikaakaan, kun vuosien aikana oli lukumäärä kasvanut niin, että isäni teurasti ja nylki niitä lihavimmasta päästä. Naapurit saivat kanipaisteja. Meillä kotona ei äiti suostunut kania valmistamaan. Nökökin kesyyntyi niin, että oli pitkiä aikoja vapaana pihalla. Kapusi se portaita pitkin perässämme keittiöön saakka. Jouluna osa siitä päätyi uuniin asti! Olin isäni kanssa monissa sian teurastuksissa. Lindenin ("Pikku-Kipparin" naapuri) sika oli niin iso ja kömpelö, ettei se tullut kopistaan ulos. Minä menin sikakoppiin ja raaputin sikaa metallisella verikauhalla korvan takaa ja isäni ampui sian siihen paikkaan. Onneksi osui oikeaan sikaan!"