28 Keskuspuisto

Vuosaaren keskuspuisto noudattelee vanhaa tieuraa ja sen pääraitti on kilometrin mittainen Puistopolku. Se alkaa kirkolta ja jatkuu Niinisaarentielle. Aikanaan alueen tilat käyttivät tietä vedenhakuun. Vuosaaren keskuspuiston arvo on siinä, että se on katkeamaton ja muodostaa vielä nykyäänkin liikennemelusta lähes vapaan vyöhykkeen.
Keskuspuisto on monin paikoin umpeenkasvanut ja valaistuksessa on puutteita. Suunnitelmissa on kuitenkin antaa puistolle uusi, puistomainen ilme alkuperäistä luonnetta muuttamatta. Siihen liittyy koirapuiston siirtäminen pois puistoalueelta.

Vuosaaren keskuspuisto sai virallisen nimensä kesäkuussa 2006, sitä ennen alue tunnettiin Puistopolkuna. Etelässä pääraitti jatkuu merenrantaan saakka yhdistäen Etelä- ja Pohjois-Vuosaaren toisiinsa.
Vuosaaren suunnittelussa käytettiin ulkosyöttöistä liikennemallia. Yhdysvaltojen Radburnista peräisin oleva malli tuli Englannin kautta Suomeen 1947. Se pyrki asuinalueen turvallisuuteen ja rauhallisuuteen erottamalla jalankulun ja ajoneuvoliikenteen toisistaan. Alueen sisälle pyrittiin luomaan yhtenäisiä jalankulkureittejä, kun taas paikoitus sijoitettiin puistokatujen päähän riittävän kauas asuntojen ikkunoista.
Nykyisen Vuosaaren kaavoittaminen käynnistyi vuonna 1952, kun alueen suurin maanomistaja Saseka laaditutti Vuosaaren kylään rakennussuunnitelman. Kaavan laati kaupungin asemakaava-arkkitehti Olof Stenius (1907–68). Vuosaari ei vielä tuolloin kuulunut Helsingin kaupunkiin.
Helsingin maalaiskunta ei ollut kiinnostunut Vuosaaren kehittämisestä, koska tuleva alueliitos oli jo tiedossa. Helsingin kaupunki puolestaan omisti alueesta liittämishetkellä vain 10 prosenttia, joten senkään intressissä ei ollut samanlainen maankäytön tehostaminen kuin muissa saman ajan aluerakentamiskohteissa. Keski-Vuosaaren kaava saakin seurata pitkälti maaston muotoja ja sen tehokkuusluku 0,4 on kerrostaloalueeksi pieni. Vuosaareen ei rakennettu lainkaan kaupungin vuokrataloja.
Asiat etenivät hiljalleen: rakennuskaava hyväksyttiin Uudenmaan lääninhallituksessa 29.6.1963. Sen jälkeen suunnitelmaan tehtiin vielä muutoksia mm. maanomistajien toivomuksesta. Kaavaan vaikutti myös Sasekan käyttämä maanrakennusurakoitsija, joka perusti tiet enimmillään kymmeniä metrejä sivuun piirustuksista.
Vuosaaresta suunniteltiin alun alkaen tytärkaupunkia, josta ei lähiöiden tapaan tarvitsisi lähteä keskustaan töihin. Tontteja varattiin kahden ostoskeskuksen lisäksi muille liike- ja julkisille rakennuksille. Jo tuolloin varauduttiin metroon ja satamaan. Kun teollisuus ja vanhat pientalotontit olivat vieneet rannan parhaat paikat, uusi asutus jouduttiin sijoittamaan kauemmas merestä Sasekan omistamalle metsäalueelle.
Olof Stenius hyödynsi metsäluontoa väljissä ja jalankulkuystävällisissä asuinkortteleissa tavoitteenaan ihanteellinen puistokaupunki. Lamellitalojen suunniteltuja etupuutarhoja ei kuitenkaan toteutettu. Ennen kuolemaansa Stenius harmittelikin lehtihaastattelussa Vuosaaren puutarhakaupunkimaisuuden hukkaamista mm. liian laajojen pysäköintialueiden rakentamisella talojen eteen.
Keski-Vuosaaren 60-luvun alueesta on tehty rakennusinventointi 1999 ja Helsingin yleiskaavassa 2002 se on merkitty kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi.
Kaupunkisuunnitteluvirasto on teettänyt miljöötarkastelun maisemallisista ja rakennussuojelullisista arvoista. Keski-Vuosaarelle on laadittu ja hyväksytty suojelun periaatteet.
Viime vuosina Keski-Vuosaareen on suunniteltu täydennysrakentamista käytöstä poistuneille tai rakentamattomille liike- ja yleisten rakennusten tonteille. Suunnitelmat ovat poikkeuksetta herättäneet ristiriitoja, sillä uusi rakentaminen koetaan alueelle ominaisen väljyyden menetyksenä.

Kuva Matti Pöhö