)
1 Ilveskorvenpuisto
Ilveskorvenpuisto on saanut nimensä Vuosaaren rakentamisen primus motorin, maisteri Martti Ilveskorven (1908–73) mukaan. Kolmisenkymmentä vuotta vanha puisto on vihreä keidas asutuksen keskellä. Puistossa on pienille ja isoille lapsille omat leikkialueensa. Puiston keskellä on pyöreähkö Kangaslampi, jota ympäröi kävelytie. Lammelle on rakennettu kaksi puulaituria. Puistoa koristavat kiviveistokset ja kasvikunnan kaunottaret: hortensiat, perennat, vesikasvit sekä komeat lehtikuuset, terijoensalavat. Kangaslammen eteläpuolelle on palautettu pieni suoalue. Puiston pinta-ala on 2,6 hehtaaria.
Puistossa tehtiin 1998 perusparannus osana Vuosaaren lähiöprojektia 1996–99. Laaja hanke suunniteltiin kaupungin, vuosaarelaisten järjestöjen sekä lähiöarkkitehti Mikko Tainion yhteistyönä. Onnistunut lopputulos on palkittu julkisilla tunnustuksilla.
Aikaisemmin Kangaslammenpuistona tunnettu puisto nimitettiin 1980-luvun alussa Ilveskorvenpuistoksi, Asuntosäästäjät ry:n perustajan Martti Ilveskorven mukaan.
Peruskorjauksen yhteydessä puistoon pystytettiin puinen ilvesveistos ja vuosaarelaiseen kiveen kiinnitettiin Martti Ilveskorven muistolaatta. Puistoa koristavat myös kuvanveistäjä Olli Salon ajattomat graniitti- ja spektroliittiveistokset Putkisto I–II ja Propelli I–II. Puistossa kasvaa mm. korpikaislaa, osmankäämiä, rohtoraunioyrttiä, litulaukkaa ja keltamoa. Puustoon kuuluvat terva- ja harmaaleppä, suomen- ja ruotsinpihlaja sekä terijoensalava.
Linkit: Lähiöprojekti | Ilveskorvenpuisto
Tietolaatikko:
Sotien jälkeen Helsinki kasvoi nopeasti. Asunto-olot heikkenivät ja uudenlaisia asumismuotoja etsittiin. Näistä esimerkkinä nousivat puutarhakaupunginosa Tapiola ja metsäkaupunginosa Vuosaari. Molempien alueiden suunnittelussa yhdistettiin luonnon-läheisyys nykyaikaisen kaupungin mukavuuksiin. Englantilaisesta puutarhakaupungin ideasta syntyi näin suomalainen sovellus, väljä ja vihreä Tapiola.
Tapiolan Heikki von Hertzenin veroinen visionääri Martti Ilveskorpi seurasi tarkoin Helsingin maalaiskunnan (tuleva Vantaa) kaupunkisuunnitelmalautakunnan jäsenenä Vuosaaren kaavoittamista. Hän perusti vuonna 1957 Asuntosäästäjät ry:n, joka pyrki tuottamaan tavallisille ihmisille hyvin suunniteltuja asuntoja lähes omakustannushintaan. Yhdistys sai pääkaupunkiseudulla suuren suosion: siinä oli parhaimmillaan noin 30 000 jäsentä.
Asuntosäästäjät ry rakennutti asuntoja eri puolille pääkaupunkiseutua ja oli seudun neljänneksi suurin rakennuttaja vuosina 1950–85. Erityisesti rivitaloja toteutettiin myös ns. hartiapankilla. Tulevat asukkaat osallistuivat niiden pystytykseen kykyjensä mukaan ja jatkoivat näin rintamamiestalojen rakentamisen perinnettä. Mukaan pääsemisen edellytyksenä oli jonkinlainen rakentamiskokemus ja mahdollisuus tehdä työtä 100–150 tuntia kuukaudessa. Jos tunteja ei saanut täyteen, niitä saattoi myös ostaa tai hankkia paikalle sijaisen. Rakennusalan ammattilaisten osuus oli hartiapankkikohteissa vain noin 25 prosenttia työvoimasta.
Kaikki osallistuivat kaikkien asuntojen toteutukseen ja tietyn valmiustason jälkeen asunnot arvottiin. Omatoimisuus oli muutenkin Vuosaaressa arvossaan. Vuosaarelaiset asunto-osakeyhtiöt perustivat 1965 Vuosaari-Säätiön jatkamaan Asuntosäästäjät ry:n työtä mm. kunnallistekniikan ja palveluiden järjestämiseksi.
Kun vuosaarelaiset kyllästyivät kiertämään vanhaa tietä kaupunkiin Vartiokylänlahden ympäri, rakennettiin oma silta. Hankkeen järkevyyttä epäiltäessä Martti Ilveskorven kerrotaan sanoneen: "Aina joku hyvän sillan ostaa." Ja Helsingin kaupunki ostikin. Vuosaaren silta oli valmistuessaan Pohjoismaiden pisin. Se avattiin 1.7.1966. Kun tarvittiin oppikoulu: "No rakennetaan sellainen." Asuntosäästäjien aloitteesta rakennettiin myös urheilukenttä, päiväkoteja ja valaistuja latuja.
